Matkani kotiin - Harmooninen konvergenssi matkasauvana

Päivitys marraskuu 2018

Parin päivän päästä, elokuun 16 - 17. päivänä on kulunut 30 vuotta ensimmäisestä "Harmonic Convergence" tapahtumasta. Elin silloin Tukholmassa. Se oli todella merkillinen päivä,  täynnä iloa, laulua, tanssia, ystävien tapaamista. Muistan sen hyvin huolimatta näistä kuluneista vuosikymmenistä.

Kirjoitin yhteenvedon sen jälkeisistä tärkeimmistä  tapahtumista elämässäni.  Syksyllä 1991 tapaamani ja "vieläkin ystäväni",  Kalevi Riikonen oli vailla tekstiä tulevaan kirjaansa. Lähetin tämän allaolevan. Tuleeko se sitten mukaan kirjaan vai ei, siitä en minä päätä. Teksti olkoon silti eräänlainen testamenttini. Ja Harmoonisen Konvergessin muisteluni.

Päivitys: 
teksti on julkaistu Kalevi Riikosen kirjassa  Kohti kosmista kansalaisuutta

Matkani kotiin
Nyt elokuussa 2017 on kulunut 30 vuotta Harmoonisesta Konvergenssista. Päivä  oli tärkeä, vaikka en silloin tiennyt miksi. Tunsin vain, että minun piti olla mukana, tanssia ja laulaa muiden kanssa.

Olin jo vuosia aikaisemmin tullut vedetyksi omaan heräämisprosessiini. Tärkeinpänä vaikuttajana siinä oli Ruotsissa "toimiva" henkiopettaja Ambres ja hänen välittämänsä egyptiläinen mysteerikoulujen ikivanha viisaus. - Sieltä se paluu alkoi.


Joitain vuosia myöhemmin, sen ensimmäisen konvergenssin jälkeen, olin tempautunut mukaan José ja Lloydine Argüellesin Dreamspell-juttuun,  Aikalaiva Maan2013 matkalle. Kompassina toimi Argüellesien kehittämä nykymaya järjestelmä, joka perustuu vanhoihin väli-amerikkalaisiin mayakalentereihin. Sen symboolikieli alkoi herätellä minua ja sieluuni kätkettyä vanhaa mayatietoa.

Elin "maya-alkuvaiheeni" yksin ja eristettynä, seurustellen symboolien kanssa. Asuin Tenerifellä, meren välittömässä läheisyydessä, palasin  luonnon rytmeihin ja aloin tajuta symboolien sanoman. Tässä yhteydessä luovuin rannekellosta ja aurinkolaseista.

Aloin opettaa muitakin käyttämään tätä kalenteria. Mietiskelin, kirjoitin, laskin ja muistin. Tajusin galaktisen kompassin, laskemisapuvälineen, kaikki 18.890 yhdistelmää.

Käänsin Argüellesin Dreamspell - Uniloitsu kirjan ensin ruotsiksi ja sitten suomeksi. Se homma auttoi minua tajuamaan sisällön ja yhteydet. Käännöksistä keräsin sitten tietoa omiin julkaisuihini. Kumpaakaan Dreamspell kirjaa ei kokonaisuudessaan ole julkaistu näillä kielillä. Käännöshomman aikana tajusin kieleen kätketyn koodituksen.  Myöhemmät "julkaisijat" eivät enää ole vaikuttaneet  kiinnittäneen siihen huomiota, eikä kooditus ole niissä mukana.

Kesällä 1995 sain Kalifornian kautta kutsun Wieniin. Siellä asuva Hermine oli järjestämässä eurooppalaista 260 kinin kokoontumista. Tunsin, että minun oli mentävä sinne. Asuin viisi viikkoa Tonavan keskellä olevalla pienellä saarella, mietiskelin, opetin ja laskin. Uin päivittäin useita kertoja Tonavassa. Harmoonisen Konvergenssin vuosipäivänä kokoontunut kansainvälinen ryhmämme kanavoi hyvin erikoisen energian laskeutumisen tänne Euroopan keskustaan. Transsimeedio Maria kertoi tämän kokoontumisemme Euroopan sydämessä olleen sovitun jo 1000 vuotta aikaisemmin, juuri tämän energian kanavoimiseksi.

Kulkuni mayapuitteissa vei minut myös Brasiliaan, ensimmäiseen biosfäärisin oikeuksia koskevaan konferenssiin keväällä 1996. Tapasin eri puolilta maailmaa tulleita kinejä. Tapasin myös Argüellesin pariskunnan ja asuin jonkin aikaa samassa talossa heidän kanssaan. Sain myös oman  maallisen "mayavihkimykseni" Hyvän Tahdon Temppelissä, suuren kristallin alla kevätpäiväntasauksen yönä.  Vietin vielä jonkin aikaa viidakossa olevassa kylässä. Uin joessa, kävelin paljain jaloin viidakossa ja totesin jalkapohjieni muistavan.

Tapasin Argüellesit vielä muutamia vuosia myöhemmin. Tällä kertaa Itävallassa suuressa eurooppalaisessa mayakokoontumisessa.

Kävin Meksikossa ja Guatemalassa. Kiipesin 13 pyramidille. Joillain niistä totesin muistavani paikan. Tapasin mm. mayaopettaja Hunbatz Menin, jonka kanssa olin ollut kirjeenvaihdossa, ja joitain paikallisia shamaaneja. Hyvin erikoinen kohtaaminen oli eteläisessä Guatemalassa oleva järvi, Lago Atitlan,  ja sen Imix energia  eli ensimmäisen symbolin sisältämä Suuren Äidin energia.

Jossain vaiheessa totesin opetelleeni ja opettaneeni tätä nykymayajuttua peräti viidellä eri kielellä.

Vähitellen aktiivinen mayatoiminta jäi. Olin vielä mukana muutamassa espanjalaisessa kokoontumisessa 2000-luvun alkuvuosina. Mutta sen jälkeen lakkasin oppimasta "uusia nykymayajuttuja" ja opettamasta kenellekään mitään. Itse jatkoin omassa elämässäni ja omalla tavallani. Tosin vasta sen jälkeen kun olin perehtynyt enemmän gnostilaisuuteen, tajusin myös kalenterinvaihdon todellisen tärkeyden mielen vapauttajana.

Poikani Jannen kuolema Italiassa syksyllä 2001 toimi eräänlaisena rajapyykkinä.  Tajusin silloin, symbooleja laskemalla, miten sekin oli ennalta ohjelmoitu, ja miten se liittyi niin minuun kuin muihinkin perheenjäseniin, ja myös tiettyihin ilmiöihin. Symboolit kertoivat. Poikani symbooli oli toinen Harmoonisen konvergenssin päivien symbooli.

Omistauduin useiden vuosien ajan Äïtimaan peruselementeille vesi, suola ja maa. Seuraavaksi  käytin  useita vuosia tutustuakseni kunnolla  kotisaaristooni. Olin muuttanut Tenerifelle 1990-luvun alkupuolella. Akasha aikakirjaani tulkinnut henkilö oli todennut että, minun olisi palattava Atlantiksen saaristoon, parantaakseni tietyt traumani mantereen tuhoutumisen ajalta ja muistaakseni kuka olen.

Myös mayakalenteriin syventyminen liittyi aiheeseen, ts. muistamiseen kuka olen. Wieniläinen transsimeedio oli lisännyt muistamiseen palasia. Lisäksi olin jo alkanut itsekin kerätä pieniä, joskus jopa  kaikesta irralliselta vaikuttavia palasia.

Seurasin vain niitä johtolankoja ja reittejä, jotka tuntuivat soivan sielussani. Joskus tein todella kummallisen tuntuisia ratkaisuja, järjen vastaisia, mutta seurasin sieluni ääntä. Vahvistus tuli joskus jopa vuosia myöhemmin.

Talvella 2012 sain kämmenelleni siemenen. Tunsin välittömästi, että sillä oli sanoma minulle. Tunsin, että se sisälsi jotain, mikä oli tärkeää juuri tässä Maaplaneetan ja sen ihmiskunnan kehityksen vaiheessa.

Näin moringa tuli elämääni.

Moringa on puu, jonka juuret ovat Intiassa. Tenerifellä se kasvaa samalla leveysasteella kuin alkuperämaassaan. Tenerifen erikoinen sijainti ja sääolosuhteet tekevät tästä paikasta hyvän kasvupaikan sille. - Itselleni moringaan tutustuminen on ollut paluu terveeseen kehoon ja mieleen. Moringa on täydellistä ravintoa ja sisältää kaiken, minkä ihmisen keho tarvitsee, itsekunkin käyttäjän tarpeita vastaten. Moringa puhdistaa kudoksia niissä olevista erilaisista myrkyistä. Todellinen Äiti Maan lahja lapsilleen. Puun seura tarjoaa hyvin syvää parannusta. Sen energia on lempeä ja rakastava. Tuntuu todella siltä, että se ottaa vastaan ja välittää kosmista energiaa, samalla kun sen juuri on syvällä  Äïti Maan sydämessa. Koska intuitiivisuuteni on todella voimakas, seuraan sen antamia neuvoja. Moringa tukee minua tässä.

Nyt Harmoonisen Konvergenssin 30 vuosipäivän yhteydessä teen eräänlaista synteesiä kokemastani ja oppimastani. Näiden kokemusteni viimeisin osa oli paluuni siihen tietoon, mikä on aina ollut sisälläni, ja jota olin etsinyt tämän Maaplaneetan inkarnaationi aikana. Jossain vaiheessa tajusin jotenkin olleeni joskus Galaktisessa Keskuksessa. Lopulta kaikkien vuosien ja kaikkien vaellusten, kierrosten, meditaatioiden, opiskelujen yms. jälkeen löysin vanhan gnostilaisuuden ja tavallani palasin Ambresin opetuksiin vuosikymmeniä aikaisemmin. Samalla mayakalenterin todellinen tärkeys laskeutui paikoilleen.

En vuosiin ollut enää mukana missään tai millään lailla uskontoihin liittyvissä yhteyksissä. Olin etsinyt, sitä mikä soi sielussani ja löytänyt sen. Monet, pienet ja todella kummallisen tuntuiset palapelin palaset ovat löytäneet paikkansa elämäni kudoksessa. Niin Galaktinen Keskus, Alfa Centauri ja Canopus tähdet, Cassiopeian ja Seulasten tähtikuviot kuin Maaäiti GaiaSophian viisaus. Olen tajunnut tulleeni elämään tämän inkarnaation Maaplaneetalla yhdessä Planeetan kanssa, enkä pyrkiväni tähtiin. En enää pyri muutenkaan mihinkään. En opeta mitään. Vain olen.

Eli synteesi  on se, että olen palannut juurilleni omaan itseeni, elämään maallisen elämäni  siellä missä olen.

Kiitän kaikkia,  jotka jossain vaiheessa ovat vaeltaneet hetken kanssani.

Sophia Creation Story

Massive Energy Upgrade, Kryonin kanavointi marraskuussa 2018 liittyy samoihin juttuihin.

13. elokuuta 2017, Gracia, Kin 138, Valkoinen Galaktinen Peili

Kalevalako vaiko vain väliinputoaminen...

Toukokuun alussa 1972 sain tarpeekseni. Tuloni olivat sen verran köyhyysrajan yläpuolella, että en saanut mitään yhteiskunnallista apua. Olin kahden vauvan, kaksosten, yksinhuoltajaäiti ja minulla oli epäsäännölliset työajat. Etsin apua lähinnä lastenhoitoon, jotta voisin käydä töissä. Ei järjestynyt, koska tuloni olivat niin korkeat.

Joten muutin naapurimaahan. Sieltä löytyi välittömästi lapsille hoito ja meille kolmelle  koti. Ainoa ongelma oli se, että suomalainen ammatikoulutukseni ja - kokemukseni eivät taanneet vakinaista työpaikaa. Eikä luonnollisesti ruotsinkielentaitoni alussa ollut mitenkään sujuva..

Eli hakeuduin uuteen koulutukseen, yliopistotason sihteerikoulutukseen. Kieli oli vielä takeltelevaa. Koulutukseen kuului myös pikakirjoitus.  Ja pikakirjoitus on vaikeaa, jos ei osaa kieltä ja sen kielioppia kunnolla.

Hankin nauhurin ja aloin opetella pikakirjoittamista kotona iltaisin kun lapset olivat nukkumassa. Jossain vaiheessa tuskastuin. Kysyin suureen ääneen: "miksi himputissa minun piti syntyä Suomessa, kun nyt on niin hankalaa tämän uuden kielen kanssa?". Ja ääni sisälläni totesi: "siksi, että osaisit lukea Kalevalaa alkukielellä".

Vähitellen valmistuin sihteeriksi. Ja vähitellen kävin Tukholman yliopiston sosiaalikorkeakoulun. Ja vähitellen sain sitä koulutustani vastaavan työpaikan. Uuden kielen käyttäminen työkielenä ei ollut enää mikään ongelma, vaikka olin tiedotussihteeri ja työhöni kuului kunnallisen tiedotuslehtisen toimittaminen.

Enkä todella ajatellut Kalevaa kovin usein.

Toimin tosin jonkun aikaa  vapaaehtoisena päätoimittajana paikallisen suomikerhon lehdessä. ja olin vastuussa kerhon lähi-TV lähetyksistä.

Sitten muutin taas maata. Tällä kertaa espanjankieliseen ympäristöön. Koska olin ollut aktiivinen suomalaisten kerhotoiminnassa, ajattelin hakeutua uuden kotipaikkani suomenkieliseen kerhotoimintaan. Mutta..olin Ruotsin kansalainen, enkä kelvannut.

No, olihan minulla muutakin tekemistä, esim. paikallisen kielen opiskelu.

Ja lopulta pöllöyttäni innostuin jopa vaihtamaan kansalaisuuteni. ts. minusta tuli Espanjan kuningaskunnassa asuva Suomen kansalainen. Suomen kielikin alkoi päivittyä, koska tapasin lomailevia suomalaisia.  Innostuin jopa kirjoittamaan suomen kielellä, sillä, jonka olin oppinut joskus, ja jättänyt vuosia aikaisemmin. Eli selvästi vanhanaikaista kieltä.

Suomen kansalaisuus ei vuosien mittaan enää ollut vaatimus paikalliseen suomalaisten kerhoon. Ja toisaalta, olin taas "suomalainen".

Totesin vain, että suomalaiset menivät kesäksi Suomeen. He kertoivat koko syksyn, mitä olivat tehneet kesällä Suomessa, ja suunnittelivat koko kevään, mitä tekisivät Suomessa kesällä. Tavallinen kysymys minullekin oli: "mitä teit tai mitä aiot tehdä  Suomessa  kesällä"?

Ja minä raukka kun en ollut Suomessa kesällä, enkä mennyt Suomeen seuraavanakaan kesänä. Minun lapseni ja heidän perheensä kun jäivät sinne Ruotsiin, ja sinne minäkin menen silloin kun menen.

Jahah...

Mutta tuo Kalevalan kieli, eli miksi minun piti oppia sitä suomea.

Luen joskus Kalevalaa. Minulla on niitä muutamia. Tajuan sen vanhan kielen. Ja tajuan sen aikoinaan oppimani suomen kielen rakenteen ja kieliopin.

Mutta nyt, olen taas pudonnut. En tajua nykysuomea, enkä nuorison tapaa puhua sitä. Nykyiset digivempaimet ovat muokanneet kielestä jotain aivan kummallista. Lyhennyksiä. kummallisia uusia sanoja. "Joo, kieli kehittyy", kuulen aina kun sanon asiasta.

Ja sitten vain katselen sitä kalevalaani.

Samanikaisesti olen seurannut - englanniksi - muutamia tutkijoita, jotka kertovat vanhoista kulttuureista, niiden säilyttämisestä. Toiset kertovat, miten jokaisessa sanassa, jokaisessa kirjaimessa on tietty värähtelytaajuus. Kun sanaa hakataan ja muokataan, niin värähtelytaajuus muuttuu. Ja se puolestaan vaikuttaa ympäristöön ja myös yhteiskunnan kehitykseen..

Kummallisia asioita

Eikö totta.

Elää kanariansaarella Tenerifellä, lukea Kalevalaa ja ihmetellä kielen kehitystä maassa,  jonne ei koskaan ole edes ajatellut palata..

Joku siinä varhaisessa suomen kielessä kiehtoo. Ehkä se on se vanha, shamanistinen viisaus, joka sillä kielellä on joskus kuvattu ja eletty.

Kenteis..

Näitä asioita olen miettinyt ennenkin. Ehkä jonain päivänä en ihmettele enää.   Ehkä tajuan, ettei sillä ole mitään merkitystä. Ehkä on vain hyväksyttävä, että kieli KEHITTYY... Ja ainahan voin vaihtaa kielen, koska olen oppinut muutamia muitakin.

Mutta se Kalevala...

Gracia Penttinen

Mietintöjä alkuperästä - mistä sinne?

Joskus tuntuu siltä, että alitajuntani tai muistipankkini on kuin aarreaitta, josta voin löytää ihan ihmeellisiä juttuja ja tietoja.

Tämä kalpea muisto askarruttaa ihmisten mieliä
kunnes heidän sydämensä avautuvat näkemään.
Luojan käden kosketus universumissa ei vaadi todisteita.
Se vain on.
Universumin lapsuus oli kaunis sekin -
 niin kuin lapsuus aina on.
Luoja oli leikkisä - niin kuin Luoja aina on.
Tanssimme tähdistä tähtiin.

Luonnollisestikin olen puuhastellut jo vuosikymmeniä, kai koko elämäni, penkoen erilaisia myyttejä,tutkien salattuja tietoja ja koko ajan opiskellen. Se, mikä minut on saanut eniten penkomaan, on kysymys - "mistäs sitten sinne?". Ja se puolestaan johtuu siitá, että en osaa tyytyä siihen, että esim. tiede/uskonto/uutiset/yms kertoo esim. jostain ryhmästä, että "nämä tulivat sieltä tänne". Kuten nyt kerrotaan - vain esimerkkinä - että muinaiset kanarialaiset olivat berberikansaa ja he tulivat pohjois-Afrikasta. Uteliaisuuteni sai minut kysymään aivan välittömästi, "mistä he tulivat sinne pohjois-Afrikkaan?" ,. Ja kenties vielä "mistä he tulivat, ennenkuin he tulivat sinne, mistä he tulivat pohjois-Afrikkaan?".

Eli aina on se "lähtöpiste", tai kaiken alku jossain.

Samalla tavalla ole miettinyt planeettamme Maan syntyä. Minun on ollut vaikea uskoa ja tajuta, että joku kaukainen, jossain ulkoavaruudessa asustava miespuolinen jumala olisi sen luonut.

Eli luomiskertomus on laittanut minut kysymään monta kysymystä, joihin olen etsinyt vastauksia koko elämäni.

Eräänlaisia vastauksia tuli tietysti körttipapin johtamassa rippikoulussa. Tosin en tyytynyt vain siihen, että "pääsin ripille" ja luultavasti osasin katekismuksen ja vähitellen aikuistuin.

Oi pyhä hiljaisuus. Suuressa universumissa.
Suuressa ja pienessä.
Miksi etsit minua?
Olen aina läsnä. Olen sinussa.
Näe minut.

Vuosien varrella on löytynyt monta selitystä. Mutta mikään niistá ei ole ollut sellainen, että se olisi saanut saanut sydämeni iloitsemaan ja sieluni soimaan "tunnistamisesta".

Hilma af Klintin taulujen katseleminen useiden vuosien aikana on vastannut koko lailla, tosin ei sanallisesti, vaan eräänlaisina mielikuviana ja tuntemuksina sisäiselle tiedolleni. Muutamien vuosien mittaan käytin paljon aikaa kommunikoimiseen taulujen kanssa. Kirjoitin, tai puin sanamuotoon niiden herättämiä mielikuvia. Mutta se varsinainen alkuperä oli edelleen nimeltä mainitsematon.

Vähitellen tajusin, että tieto siitä, miten Maapallo - Planeetta syntyi, oli ollut aina olemassa, mutta kätkettynä, maan rakoon tungettuna, hävitettynä ihmisten päivätietoisuudesta. Pieniä paloja jäi, ja niitä vilahtelee silloin tällöin aivan tavallisessa arkielämässä. Paljon tietoisempia palasia ja muistoja löytyy kaikkien alkuperäiskansojen elämänohjeista ja elämän filosofiasta, myyteistä, uskomuksista.

Eräs sellainen, mikä on aina puhutellut minua, on esim intiaanien rakkaus Äïti-Maata ja sen kaikkia olemassaolevia olentoja, ihmisiä, eläimiä, kasveja kohtaan. Tai asenne, ettei maata omisteta, myydä tai osteta. Sekin käsitys on jostain peräisin.

Olevaisen käsitys itsestään määräytyy hiljalleen.
Vapaus suunnittelee seitinohuen kudoksen
muistoksi menneisyydestään.
Pehmeys tietää koko voimansa.
Sielun ydin ohjaa olemassaolon uomaa äärettömyyteen.
Tiedätkö kuka olet? Tunnetko tiesi? Oivallatko osasi?
Miksi kuljet harhaan näkemättä tietäsi? Pysähdy lapsi!

Jossain taustalla on pyörinyt muisto erään suomalaisen tietäjän kertomukesta ajalta, jolloin pohdin poikani ja minun alkuperäistä yhteyttä hänen fyysisen kuolemansa jälkeen. Tämä tietäjä totesi meidän, poikani ja minun, tunteneen toisemme jo ennen tämän planeetan olemassaoloa. Eli jossain täytyi siis olla "alku".

Kunnes - joitain päiviä sitten "satuin" avaamaan keskustelun YouTubessa.

Tämä keskustelu oli otsikoitu tiedoksi arkooneista, eli ajatusmalleista, jotka ovat pitäneet ihmiskuntaa todellisessa patriarkaalisessa itsetuhon ja sotien kierteessä jo tuhansia vuosia..

Keskustelu jatkui ja minä kuuntelin, kunnes tuli hetki, jolloin ohjelmassa haastateltu John Lamb  Lash alkoi kertoa tutkimuksistaan egyptiläisessä Nag Hamadissa vuonna 1945 löydettyjen gnostilaisten rullien suhteen. Nämä rullat olivat kirjoitetut ja kätketyt satoja vuosia ennen kuin raamattu luomiskertomuksineen oli koottu palvelemaan uutta kristinuskoa. Raamattuhan antaa meidän ymmärtää, että, Isä-Jumala oli se, joka loi maailmamme ja sen ihmiset. (gnostikot = he, jotka todella tietävät)

Nag Hamadin teksteissä on tieman toisenlainen ja paljon vanhempi tarina, jonka juuret ovat ainakin 6000 vanhoja

Ihan lyhyesti siitä.

John Lamb Lashin kirjan kansi.
John Lash toteaa haastattelussaan,
että tässä kirjassa julkaistaan tietoa,
josta on ollut kiellettyä edes puhua
viimeisten 2000 vuoden aikana

Rullien teksteissä kerrotaan galaktisessa keskustassa olevista "jumalolennoista", joista käytetään nimeä Aeon. Eräs näistä oli "naispuolinen" Sofia. Hän loi ensin, ikäänkuin vanhingossa, ne aikaisemmin mainitut arkoonit. Nämä luomukset ovat kehottomia ja sieluttomia ajatusmalleja, jotka eivät pysty elämään orgaanisella ja elävällä Maaplaneetalla. Sen sijaan ne manipuloivat ihmisiä esim. luomalla erilaisia illuusioita, nykyistä virtuaalista reaaliteettia ja heijastamalla erittäin todentuntuisia holoneja ihmisten pelon ja kauhun ylläpitämiseksi. Tästä energiasta ne sitten saavat oman "elinvoimansa". Eli tuho ja kaaos ovat niiden panostuksen kohteet.

Mutta Sofia loi muutakin, joka on paljon tärkeämpää ihmiskunnalle. Hän loi iloa, kauneutta ja hyvinvointia. Sofia nautti ja iloitsi luomisestaan niin paljon, että hän ikäänkuin vahingossa, huomaamattaan,  joutui eroon muista Aeoneista. "Putosi", niinkun tämä on selitetty joissain yhteyksissä.

Sofian ratkaisu tässä vaiheessa oli itsensä transformoiminen eli muuntaminen. Tuloksena oli se, että jumalolennosta Sofiasta tuli meidän Maapallomme, elävä ja organinen Äiti-Maa.

Osa Sofiasta jäi edelleen "henkitasolle" - puhdas orgaaninen valo.

Maailmamme aika on tullut.
Täyttymys.
Taivaiden kannet ovat avautuneet ja
matka ylöspäin on ainoa vaihtoehto.
Epäröitkö? Muistatko pienuuttasi?
Se on vain arhaa. Pieni on myös suuri.
Ja suuri on pieni.

Äiti-Maan lapset, Sofian lapset, eli ihmiset, eläimet, kasvit, vedet, kalliot, maaperä, ilma, ovat edelleen eläviä ja osa häntä. Tämä muistetaan jotenkin silloin, kun ihmisen keho haudataan "Maasta olet sinä tullut, ja maaksi olet sinä uudelleen muuttuva". - Mutta se olisi hyvä muistaa myös elämän aikana. Kaiken minkä teet itsellesi ja kaiken minkä teet Planeetalle, teet Luojallesi.

Eli alkuperäiskansoilla tämä gnostilaisten ja muiden varhaisten mysteeriokoulujen tieto on ollut, ja on, osa jokapäiväistä elämää ja elämänfilosofiaa.

Toisin sanoen, Maaplaneetan loi naispuolinen jumalolento Sofia muuntamalla kehonsa fyysiseksi luomukseksi. Samalla hän jäi elämään elävänä, rakastavana valona ja tietoisuutena.

Tämä alkuperäiskertomus tuntuu soivan sielussani.

Tarina on vanha, mutta se ei ole vielä valmis. John Lamb Lash sanoo haastettelussaan: että tämän tarinan loppu ei ole vielä kirjoitettu. Se on meidän tehtävämme.

Tutustuminen tähän "tarinaan" auttaa minua monella tavalla. Samalla nykyinen "ylösnouseminen" tuntuu helpommalta ymmärtää. Sofia on palaamassa, ja nostamassa värähtelytaajuuttaa kolmannesta ulottuvuudesta keveämmäksi. Nämä vuosimiljoonat tässä raskaudessa ovat olleet todellinen rakkauden lahja häneltä. - Nyt voimme - jos haluamme ja valitsemme - nousta yhdessä Äitimme kanssa ja kokea tietoisemmin sitä, minkä hän on myös luonut: ilon, keveyden ja rakkauden.

Jos joku on kiinnostunut kuulemaan gnostisten rullien tutkijaa  John Lamb Lashia. Siinä hän keskittyy gnostisismiin, patriarkaalisiin uskontoihin ja Sofiaan. YouTubessa on paljon muitakin hänen haastattelujaan, joista olen kuunnellut useampia. Hän on käyttänyt noin 50 vuotta näiden rullien tutkimiseen.

Löysin myös kotisivun www.metahistory.org, sieltä voi ammentaa lisää tutkittua ja kirjoitettua tietoja.


Auringon valossa salaisuus ei ole salaisuus,
vaikka kukaan ei huomaakaan sitä.
Kaikki yksinkertainen on jäänyt ihmisiltä salatuksi,
koska he etsivät monimutkaisuutta.

Seuraavana aamuna herätessäni, sisälläni soi vanha Lasse Mårtenssonin laulu: ·Kaikessa soi blues"..ja nauraessani totesin, että niinhän se on. Tieto on kaikessa ja kaikkialla läsnä, jos on korvat kuulla ja silmät nähdä...

Olen kuvannut Hilma af Klintin taulut Tukholman Modernin Taiteen Museon näyttelyssä toukokuussa 2013. Kuvatekstit ovat peräisin aikaisemmista meditaatioistani taulujen kanssa

We All come from the Goddess

Joulukuu 2016,
©Gracia Penttinen
Kaikki oikeudet pidätetään. Osittainenkin lainaaminen ilman tekijän kirjallista lupaa kielletty tekijänoikeuslainsäädännön mukaisesti.




　

　
　

Seinä - miten suhtautua siihen

Elämä laittaa haasteita koko ajan. Milloin minkinlaisia. Tarkoitukena on ilmeisesti huoomata, että kaikesta selviää, kun ei suostu murtumaan niistä.

Nyt kypsässä iässä, vuosiltani, olen taas yhden seinän edessä. Kiivetä, kiertää, kaivautua alitse tai vain seisoa sen seinän edessä. Siinäpä sitä voi kysellä, jos haluaa. Vastauksia ei luultavasti tule, ei ainakaan ulkoisesta maailmasta.

Muutamia vuosia sitten olin hankkinut pankkilainan, jotta voisin auttaa ystävääni. Hän ei pystynytkään maksamaan, vaan jouduin maksamaan melkein kaiken. Runsaat parisataa joka kuukausi viiden vuoden ajan. Mutta olin arvellut, että voisin vähentää tuloistani edes lainojen korot.

Nyt vuosia myöhemmin, kun nykyisen kotimaani kassa on tyhjä, veroviranomaiset näyttävät kaivelevan kaikenmoisia lokeroita, jotta saisi rahaa kasaan. Ulkomaalaiset, joihin lukeudun, ovat aina olleet hyvä rahan lähde, vaikka ei siitä sillä lailla edes puhuta. Se on vaan “yleisessä tietoisuudessa". No, olivat penkoneet minunkin eläketulojani yhteistyössä maksajamaiden veroviranomiasten kanssa. Ja kuinka ollakaan, nyt viiden vuoden päästä, keksivät, että maksaa täytyy. Pankkilainojen korkoja ei hyväksytty vähennyksiksi, eikä mitään muutakaan. Ja koska minulla ulkomaalaisena ei ole paikallista omaisuutta tms. sellaista, josta voisin saada “takuun”, haluavat minun maksavat kaiken, eli parin vuoden jälkiverot vuoden sisällä, samalla kun tietysti joudun säästämään tämän vuoden aikana kertyvää veroa..

Ruokaan jää rahaa, jos itse keitän. Ravintolaan voin mennä, jos joku tarjoaa.

Siinäpä sitä seinää..

Ehdin jopa miettimään, mitä tässä maassa saan veroilleni vastikkeeksi. Totesin, ettei tule mitään, muuta kuin, että voin olla, nauttia ilmasta, merestä ja maisemista. Siinä on jo paljon. Tosin mikään näistä ei ole paikallisen hallituksen aikaansaannos, tai “vastine” maksamalleni verolle..

Eli se “seinä”.

Sanotaan, ettäi mikään elämässä tapahdu ilman, että siitä voi jotain oppia.

Niinpä ajattelin, että merkitsen muistiin, mitä kaikkea hauskaa opin sinä aikana, kun elän hengissäsäilymisen rajalla. - Rahaa on vuokraan, sähkölaskuun, vesilaskuun, puhelinlaskuun, jos en puhu paljoa. Se mikä “jää sitten kun pakolliset menot ovat maksetut” on sitten ihan minun.

Kotonani on kaikki minkä tarvitsen, aina ompelukoneesta lähtien. Kaappi on täynnä vaatteita, joita voi joko pitää tai muokata uuteen uskoon, kiitos sen ompelukoneen. Kenkiäkin on. Onneksi en välitä edes yrittää seurata mitään muotia.

Olen jo vuosia unelmoinut ihannevartalosta, mutta toistaiseksi kaikki toimenpiteet siihen pääsemiseksi ovat siirtyneet “huomiseen”. Ehkä sekin järjestyy tässa sivussa. Olen jo aikaisemmin todennut, että kun keitän itse, niin saan ruokaa, mikä sopii vartalolleni.

Eli, tässä seison seinän vierässä ja päätökseni on seikkailla erilaisilla asioilla, joihin en ole paneutunut ennen.

19. lokakuuta 2015, Gracia

Puntos de una “Maya canalización”

Hace algunos años, solía pasar bastante tiempo en Viena, Austria. En mis estancias me ocupaba de algunos „proyectos Maya“.

Así conocí a Maria, ella es una transmedium y transmite comunicaciones del mundo espiritual.

Hacía mucho tiempo que yo quería saber por qué yo, que me había criado en los bosques extensos del norte de Europa, había llegado a interesarme por el mundo ”Maya”. Además quería entender lo que esta sabiduría Maya iba a significar para el futuro.

Maria me hizo llegar una comunicación, de la cual resumo lo más importante a continuación.

Viena, en el día de la Serpiente Magnética Roja, Año del Mago Espectral Blanco, canalizado por Maria, Kin 245, Serpiente Espectral Roja.

         Mira querida, el conocimiento mental y el conocimiento cósmico relacionado con el calendario Maya, como vosotros llamáis a este conjunto de información, es antiquísimo.

         Vosotros utilizabais estas formulas productivamente para sanar en períodos de tiempo, para ampliar la consciencia y para producir alegría y prosperidad. Además las utilizabais para mucho más. Hicisteis siempre uso de las cualidades de estos períodos de tiempo, los cuales eran simplemente meras torres de tiempo, a través de las cuales fuisteis capaces de alcanzar la más pura energía de la Fuente. La utilizabais y no importaba en que dimensión os movíais vosotros, siempre lograbais alcanzar nuevas dimensiones y cooperabais con diferentes sistemas planetarios y conexiones cósmicas. Hacíais un sin fin de viajes entre un sistema planetario y otro.

         Porque siempre se trata de lo femenino, incluso en el futuro general, cuando las energías más puras y sutiles sean transformadas.

         Bendice la situación. Bendícela de tal manera que tú seas consciente de que ahora sea tiempo que el hombre acepte su papel como apoyo, acompañante y sustentador, “ganador de pan” frente a la energía femenina. Pues, ellos han de volver a desempeñar su papel original como acompañante, protector y “ganador de pan”. Son estas las características verdaderas que junto al lado de la energía femenina comparten el respeto y la valoración más alta.

         Aquí, de verdad, se trata de un programa educativo tremendo, que vosotras, mujeres, tenéis que llevar al cabo junto al lado de aquellos hombres que ya hayan detectado y reconocido en sí su lado femenino.

         Más tarde, sin embargo, vais a daros cuenta, que este conjunto que vosotros llamáis el calendario Maya, va a desaparecer en su forma actual como sistema filosófico y educativo. Las unidades de tiempo y sus consecuencias van a desaparecer. Porque todo, absolutamente todo que sea difundido aquí en 3 D para proliferar de nuevo, tanto en el sentido positivo como negativo, va a desaparecer. Todo aquello será creado con vuestra femineidad y amor. Así que todas vuestras experiencias y percepciones en cualquier situación y encuentro, incluso las negativas, así como vuestras preocupaciones de que en todo esto haya demasiado poca femineidad, sirven únicamente para recordaros que tenéis que salir a desempeñar el papel de maestra. Vosotras, en estas situaciones, debéis de salir a desempeñar el papel de madre y aclarar las situaciones. Vosotras representáis la bondad, el amor y la suavidad del Creador, pero también su poder y fuerza así como todas las cualidades de las vibraciones cada vez más altas. Además, vosotras anheláis frecuencias cada vez más altas para poder representar la Fuente.

         Ya no se trata de ninguna impresión externa, de un sistema, que por supuesto era importante en ciertos períodos de tiempo, y del que se hizo uso tal como se hizo, ya que lo que vosotros llamáis ciclos del calendario Maya van a desaparecerse. Vosotros vais a convertir todos estos ciclos en cualidades del AHORA. En esto fueron los Mayas naturalmente los grandes pioneros. Ellos entendían que había que soltar las ilusiones y convertirlas en cualidades de “AQUÍ y AHORA”.

Agosto 2015, Año de Mago Planetario Blanco, 

Gracia Penttinen, Kin 138, Espejo Galáctico Blanco

Traducción de aleman:

Kornelia Schneider, Kin 240,.Sol Rítmico Amarillo 

Auszug von einer ”Maya Channeling"

Vor einigen Jahren verbrachte ich ziemlich viel Zeit in Wien, Österreich. Bei meinen Aufenthalten war ich mit einigen ”Mayaprojekten” beschäftigt.

In diesem Zusammenhang lernte ich Maria kennen. Sie ist Transmedium, die Mitteilungen von der geistigen Welt weiterleitet.

Schon lange hatte ich wissen wollen, warum ich – in den weitliegenden Wäldern Norteuropas aufgewachsen – dazu gekommen war, mich mit ”Maya” zu beschäftigen. Auch wollte ich verstehen, was dieses Mayawissen für die weitere Zukunft zu bedeuten hatte.

Maria vermittelte mir eine Mitteilung, von welcher ich hier das Wichtigste weiterleite.

Wien, am Tag der Roten Magnetischen Schlange, Jahr des Weißen Spektralen Magiers, gechannelt durch Maria, Kin 245, Rote Spektrale Schlange.

v  Schau unsere Liebe, das mentale Wissen. Das Kosmische Wissen, über den Mayakalender, wie ihr den hier benennt, ist ein uraltes Wissen, dass du zu vielen Zeitepochen immer wieder mit bestimmten Menschen auf dieser Erde geprägt hast.

v  Diese Formen, diese Zeitzyklen genützt habt, um sie produktiv für Heilung, für Bewusstsein, für Weiterung, für Freude, für Fülle zu verwenden. Und noch viele andere Möglichkeiten. Ihr habt immer und immer wieder die Qualitäten dieser Zeitzyklen genützt, die ihr nichts anderes waren als Zeittore, mit denen ihr direkt zu Quelle hin die reinste Energie erschaffen konntet, und sie nützen um sie, egal in welcher Dichte ihr euch bewegt habt, einzuschläufen und dort wieder neue Felder, die mitwirken um die Qualitäten von verschiedenen Planetensystemen, und verschiedenen kosmischen Zusammenhängen, mit vielen und unendlichen Reisen verbunden, von Planetensystem zu Planetensystem.

v  Segne die Situation. Segne sie so, dass du weißt, dass auch das Männlich ab jetzt  diesen Part hernimmt, ein Erschtützer des Weiblichen, ein Begleiter für das Weibliche, ein Brötchengeber zu sein hat. Nichts anderes ist daraus zu lehren. Nichts anderes ist daraus zu lehren und zu geben. Und damit seid ihr wieder angekommen, das ihr auch alle Männlichen begleiten in euren Leben dorthin erziehen müsst, das sie ihre Ursprüngliche Aufgabe des Begleiters, des Beschützers, der die Brötchen zu beschaffen hat, und die richtig männlichen Qualitäten im Außen sehr wohl in höchster Ehre und Würde dem Weiblichen gegenüber teilt.

v  Das ist auch noch ein gewaltiges Erziehungsprogramm, das hier von euch Frauen, vor allem und auch in jenen Wesenheiten im Mann, die bereit dieses Weibliche sich vertieft und erkannt haben.

v  Und immer mehr werdet ihr jetzt sehen wie sich Mayakalender auch, wie ihr er nennt, in herkömmlichen, sinnbildlichen und lehrenden und verbindeten und letztlich  aufklärenden Systemen, dass es sich auflöst. Das sich diese Zeiteneinheit und Einwirkung auflöst. Weil, alles was hier in 3 D in der Erinnerung gebracht wurde herausgehoben, was noch einmal expandieren musste, in Negativen wie im Positiven, all das wird es wieder doch eure Weiblichkeit, die Liebe hergestellt. So sind alle Erfahrungen, alle Erkenntnissen, die ihr hattet, indem ihr die Situationen und Begegnungen, selbst dass die Negativen Erfahrungen und das was ihr erkennt, das noch ein bisschen verträt, dass zu wenig Weiblichkeit eingebunden worden ist, dass ihr hintretet und Lehrer seid. Das ihr hintretet und Mütter seid in der Situation.  Dass ihr da seid und abstreift. Dass ihr die Güte, die Liebe, das Erbarmen, gleichzeitig aber auch die Macht und Kraft des Schöpfers selbst repräsentiert. Alle Qualitäten. Alle Qualitäten in immer höheren Schwingungen. In immer höheren Frequenzen wünscht ihr hier eilestaatlich aus der Quelle zu vertreten.

v  Es geht nicht mehr im Sinne des Außen, im Sinne eines Systems, das natürlich wichtig war zu bestimmten Zeitpunkten und das so genützt wurde wie es genützt wurde, doch löst jetzt auch, was er nennt die Zeitzyklen des Mayakalenders auf. Nämlich ihr bringt die Zeiten in das Jetzt. Und das war natürlich die große Vorarbeit der Mayas. Dass sie es verstanden, die Illusion aufzulösen, und in die Illusion wieder den Ist-Zustand herein zubringen

August 2015, Jahr des Weissen Planetarischen Magier 

Gracia Penttinen, Kin 138, Weisser Galaktischer Spiegel

Utdrag från en ”Mayachannelling”

För ett antal år sedan tillbringade jag mycket tid i Wien, Österrike. Jag var engagerad i olika projekt som hade med mayakalendern att göra och undervisade också lite. Under denna tid lärde jag känna Maria som bor i Wien. Hon fungerade som transmedium och förmedlade budskap från ”den Andliga Världen”.

Under en längre tid hade jag undrat varför jag, som var född långt uppe i Norden, hade landat i denna ”mayavärld”. Jag ville också veta mer om vart det bär på lite längre sikt.

Maria kanaliserade ett meddelande till mig där jag har valt ut det som jag upplevde som viktigast.

Utdrag från en ”Mayachannelling”:

Genom Maria, Kin 245, Röd Spektral Orm.

I Wien, under dagen Röd Magnetisk Orm, Vit Spektral Trollkarls år

v  Se, vår Kära, detta mentala och kosmiska vetande, så som du kallar det, är urgammalt.

v  Ni har använt dessa former, dessa tidscykler, för helande, för att upphöja medvetenhet, för glädje och överflöd. Det fanns även andra användningssätt. Ni har använt er av kvaliteten hos dessa tidscykler. De är de renaste tidsportaler varigenom ni kunde komma till Källans allra renaste energi. Ni använde dem. Det spelade ingen roll i vilken dimension ni rörde er. Ni kunde alltid komma till nya dimensioner och ni samarbetade med olika planetsystem och olika kosmiska sammanhang. Ni realiserade ett oändligt antal resor från ett planetsystem till ett annat. 

v  Det är alltid fråga om den feminina energin, även i den allmänna framtiden, när det handlar om att transformera den renaste och den högsta vibrationen.

v  Välsigna allt detta, och vet att nu är tiden då mannen måste ta sitt ansvar som stöd för den feminina energin, som dess partner och ”brödskaffare”. Männen ska alltså återgå till sitt ursprungliga uppdrag som partner, som beskyddare och ”brödskaffare”. Dessa är de verkliga yttre manliga attribut som vid sidan av den feminina energin delar den högsta respekten och värderingen.

v  Här är det fråga om ett stort uppfostringsprogram, som ni kvinnor kommer att behöva genomföra. Och även dessa män som i sig själva har känt igen och accepterat sin feminina sida.

v  Senare kommer ni att konstatera att detta system, som ni kallar för mayakalender, kommer att försvinna som en mental och pedagogisk struktur. Verkan av dessa tidscykler  kommer att lösas upp. Allt som återtas till denna tredje dimension för att spridas på nytt, såväl i positiv som negativ mening, kommer att lösas upp. Allting kommer att skapas med hjälp av er femininitet och kärlek. Och på detta sätt kommer alla de erfarenheter och upplevelser som har med det att göra - med allt som händer och i alla situationer, även negativa erfarenheter och era bekymmer över att det finns alltför lite femininitet - att i själva verkat fungera som en påminnelse för er att ni måste träda fram och vara lärare. Ni måste träda fram och vara mödrar i dessa situationer och göra dem klara. Ni representerar självaste Skaparens godhet, kärlek och barmhärtighet, och även hans makt och kraft, alla dessa kvaliteter i deras allra högsta vibrationer. Och än högre vibrationsnivåer önskar ni er själva för att kunna representera Källan.

v  Det handlar inte om det yttre. Det är inte frågan om ett yttre intryck, inte heller syftet med denna typ av struktur, som naturligtvis var viktigt under vissa perioder, så som ni kallar de olika cyklerna i mayakalendern. Ni transformerar alla dessa cykler till ett NU-ögonlick. Detta var naturligtvis det stora förarbetet som gjordes av Maya. De förstod att illusionerna ska  upplösas och överföras till ett Här och Nu-tillstånd.

Augusti 2015 (Vit Planetarisk Trollkarls år), Gracia Penttinen, 
Kin 138, Vit Galaktisk Spegel, 

Översättning från tyskan:  Anita Fredriksson, 
Kin 205, Röd Planetarisk Orm