Sistrum

Sistrum
Sistrum

20.12.16

Mietintöjä alkuperästä - mistä sinne?

Joskus tuntuu siltä, että alitajuntani tai muistipankkini on kuin aarreaitta, josta voin löytää ihan ihmeellisiä juttuja ja tietoja.
Tämä kalpea muisto askarruttaa ihmisten mieliä
kunnes heidän sydämensä avautuvat näkemään.
Luojan käden kosketus universumissa ei vaadi todisteita.
Se vain on.
Universumin lapsuus oli kaunis sekin -
 niin kuin lapsuus aina on.
Luoja oli leikkisä - niin kuin Luoja aina on.
Tanssimme tähdistä tähtiin.
Luonnollisestikin olen puuhastellut jo vuosikymmeniä, kai koko elämäni, penkoen erilaisia myyttejä,tutkien salattuja tietoja ja koko ajan opiskellen. Se, mikä minut on saanut eniten penkomaan, on kysymys - "mistäs sitten sinne?". Ja se puolestaan johtuu siitá, että en osaa tyytyä siihen, että esim. tiede/uskonto/uutiset/yms kertoo esim. jostain ryhmästä, että "nämä tulivat sieltä tänne". Kuten nyt kerrotaan - vain esimerkkinä - että muinaiset kanarialaiset olivat berberikansaa ja he tulivat pohjois-Afrikasta. Uteliaisuuteni sai minut kysymään aivan välittömästi, "mistä he tulivat sinne pohjois-Afrikkaan?" ,. Ja kenties vielä "mistä he tulivat, ennenkuin he tulivat sinne, mistä he tulivat pohjois-Afrikkaan?".

Eli aina on se "lähtöpiste", tai kaiken alku jossain.

Samalla tavalla ole miettinyt planeettamme Maan syntyä. Minun on ollut vaikea uskoa ja tajuta, että joku kaukainen, jossain ulkoavaruudessa asustava miespuolinen jumala olisi sen luonut.

Eli luomiskertomus on laittanut minut kysymään monta kysymystä, joihin olen etsinyt vastauksia koko elämäni.

Eräänlaisia vastauksia tuli tietysti körttipapin johtamassa rippikoulussa. Tosin en tyytynyt vain siihen, että "pääsin ripille" ja luultavasti osasin katekismuksen ja vähitellen aikuistuin.
Oi pyhä hiljaisuus. Suuressa universumissa.
Suuressa ja pienessä.
Miksi etsit minua?
Olen aina läsnä. Olen sinussa.
Näe minut.

Vuosien varrella on löytynyt monta selitystä. Mutta mikään niistá ei ole ollut sellainen, että se olisi saanut saanut sydämeni iloitsemaan ja sieluni soimaan "tunnistamisesta".

Hilma af Klintin taulujen katseleminen useiden vuosien aikana on vastannut koko lailla, tosin ei sanallisesti, vaan eräänlaisina mielikuviana ja tuntemuksina sisäiselle tiedolleni. Muutamien vuosien mittaan käytin paljon aikaa kommunikoimiseen taulujen kanssa. Kirjoitin, tai puin sanamuotoon niiden herättämiä mielikuvia. Mutta se varsinainen alkuperä oli edelleen nimeltä mainitsematon.

Vähitellen tajusin, että tieto siitä, miten Maapallo - Planeetta syntyi, oli ollut aina olemassa, mutta kätkettynä, maan rakoon tungettuna, hävitettynä ihmisten päivätietoisuudesta. Pieniä paloja jäi, ja niitä vilahtelee silloin tällöin aivan tavallisessa arkielämässä. Paljon tietoisempia palasia ja muistoja löytyy kaikkien alkuperäiskansojen elämänohjeista ja elämän filosofiasta, myyteistä, uskomuksista.

Eräs sellainen, mikä on aina puhutellut minua, on esim intiaanien rakkaus Äïti-Maata ja sen kaikkia olemassaolevia olentoja, ihmisiä, eläimiä, kasveja kohtaan. Tai asenne, ettei maata omisteta, myydä tai osteta. Sekin käsitys on jostain peräisin.
Olevaisen käsitys itsestään määräytyy hiljalleen.
Vapaus suunnittelee seitinohuen kudoksen
muistoksi menneisyydestään.
Pehmeys tietää koko voimansa.
Sielun ydin ohjaa olemassaolon uomaa äärettömyyteen.
Tiedätkö kuka olet? Tunnetko tiesi? Oivallatko osasi?
Miksi kuljet harhaan näkemättä tietäsi? Pysähdy lapsi!

Jossain taustalla on pyörinyt muisto erään suomalaisen tietäjän kertomukesta ajalta, jolloin pohdin poikani ja minun alkuperäistä yhteyttä hänen fyysisen kuolemansa jälkeen. Tämä tietäjä totesi meidän, poikani ja minun, tunteneen toisemme jo ennen tämän planeetan olemassaoloa. Eli jossain täytyi siis olla "alku".

Kunnes - joitain päiviä sitten "satuin" avaamaan keskustelun YouTubessa.

Tämä keskustelu oli otsikoitu tiedoksi arkooneista, eli ajatusmalleista, jotka ovat pitäneet ihmiskuntaa todellisessa patriarkaalisessa itsetuhon ja sotien kierteessä jo tuhansia vuosia..

Keskustelu jatkui ja minä kuuntelin, kunnes tuli hetki, jolloin ohjelmassa haastateltu John Lamb  Lash alkoi kertoa tutkimuksistaan egyptiläisessä Nag Hamadissa vuonna 1945 löydettyjen gnostilaisten rullien suhteen. Nämä rullat olivat kirjoitetut ja kätketyt satoja vuosia ennen kuin raamattu luomiskertomuksineen oli koottu palvelemaan uutta kristinuskoa. Raamattuhan antaa meidän ymmärtää, että, Isä-Jumala oli se, joka loi maailmamme ja sen ihmiset. (gnostikot = he, jotka todella tietävät)

Nag Hamadin teksteissä on tieman toisenlainen ja paljon vanhempi tarina, jonka juuret ovat ainakin 6000 vanhoja

Ihan lyhyesti siitä.
John Lamb Lashin kirjan kansi.
John Lash toteaa haastattelussaan,
että tässä kirjassa julkaistaan tietoa,
josta on ollut kiellettyä edes puhua
viimeisten 2000 vuoden aikana

Rullien teksteissä kerrotaan galaktisessa keskustassa olevista "jumalolennoista", joista käytetään nimeä Aeon. Eräs näistä oli "naispuolinen" Sofia. Hän loi ensin, ikäänkuin vanhingossa, ne aikaisemmin mainitut arkoonit. Nämä luomukset ovat kehottomia ja sieluttomia ajatusmalleja, jotka eivät pysty elämään orgaanisella ja elävällä Maaplaneetalla. Sen sijaan ne manipuloivat ihmisiä esim. luomalla erilaisia illuusioita, nykyistä virtuaalista reaaliteettia ja heijastamalla erittäin todentuntuisia holoneja ihmisten pelon ja kauhun ylläpitämiseksi. Tästä energiasta ne sitten saavat oman "elinvoimansa". Eli tuho ja kaaos ovat niiden panostuksen kohteet.

Mutta Sofia loi muutakin, joka on paljon tärkeämpää ihmiskunnalle. Hän loi iloa, kauneutta ja hyvinvointia. Sofia nautti ja iloitsi luomisestaan niin paljon, että hän ikäänkuin vahingossa, huomaamattaan,  joutui eroon muista Aeoneista. "Putosi", niinkun tämä on selitetty joissain yhteyksissä.

Sofian ratkaisu tässä vaiheessa oli itsensä transformoiminen eli muuntaminen. Tuloksena oli se, että jumalolennosta Sofiasta tuli meidän Maapallomme, elävä ja organinen Äiti-Maa.

Osa Sofiasta jäi edelleen "henkitasolle" - puhdas orgaaninen valo.
Maailmamme aika on tullut.
Täyttymys.
Taivaiden kannet ovat avautuneet ja
matka ylöspäin on ainoa vaihtoehto.
Epäröitkö? Muistatko pienuuttasi?
Se on vain arhaa. Pieni on myös suuri.
Ja suuri on pieni.
Äiti-Maan lapset, Sofian lapset, eli ihmiset, eläimet, kasvit, vedet, kalliot, maaperä, ilma, ovat edelleen eläviä ja osa häntä. Tämä muistetaan jotenkin silloin, kun ihmisen keho haudataan "Maasta olet sinä tullut, ja maaksi olet sinä uudelleen muuttuva". - Mutta se olisi hyvä muistaa myös elämän aikana. Kaiken minkä teet itsellesi ja kaiken minkä teet Planeetalle, teet Luojallesi.

Eli alkuperäiskansoilla tämä gnostilaisten ja muiden varhaisten mysteeriokoulujen tieto on ollut, ja on, osa jokapäiväistä elämää ja elämänfilosofiaa.

Toisin sanoen, Maaplaneetan loi naispuolinen jumalolento Sofia muuntamalla kehonsa fyysiseksi luomukseksi. Samalla hän jäi elämään elävänä, rakastavana valona ja tietoisuutena.

Tämä alkuperäiskertomus tuntuu soivan sielussani.


Tarina on vanha, mutta se ei ole vielä valmis. John Lamb Lash sanoo haastettelussaan: että tämän tarinan loppu ei ole vielä kirjoitettu. Se on meidän tehtävämme.

Tutustuminen tähän "tarinaan" auttaa minua monella tavalla. Samalla nykyinen "ylösnouseminen" tuntuu helpommalta ymmärtää. Sofia on palaamassa, ja nostamassa värähtelytaajuuttaa kolmannesta ulottuvuudesta keveämmäksi. Nämä vuosimiljoonat tässä raskaudessa ovat olleet todellinen rakkauden lahja häneltä. - Nyt voimme - jos haluamme ja valitsemme - nousta yhdessä Äitimme kanssa ja kokea tietoisemmin sitä, minkä hän on myös luonut: ilon, keveyden ja rakkauden.


Jos joku on kiinnostunut kuulemaan gnostisten rullien tutkijaa  John Lamb Lashia. Siinä hän keskittyy gnostisismiin, patriarkaalisiin uskontoihin ja Sofiaan. YouTubessa on paljon muitakin hänen haastattelujaan, joista olen kuunnellut useampia. Hän on käyttänyt noin 50 vuotta näiden rullien tutkimiseen.

Löysin myös kotisivun www.metahistory.org, sieltä voi ammentaa lisää tutkittua ja kirjoitettua tietoja.

Auringon valossa salaisuus ei ole salaisuus,
vaikka kukaan ei huomaakaan sitä.
Kaikki yksinkertainen on jäänyt ihmisiltä salatuksi,
koska he etsivät monimutkaisuutta.
Seuraavana aamuna herätessäni, sisälläni soi vanha Lasse Mårtenssonin laulu: ·Kaikessa soi blues"..ja nauraessani totesin, että niinhän se on. Tieto on kaikessa ja kaikkialla läsnä, jos on korvat kuulla ja silmät nähdä...

Olen kuvannut Hilma af Klintin taulut Tukholman Modernin Taiteen Museon näyttelyssä toukokuussa 2013. Kuvatekstit ovat peräisin aikaisemmista meditaatioistani taulujen kanssa

We All come from the Goddess

Joulukuu 2016,

©Gracia Penttinen
Kaikki oikeudet pidätetään. Osittainenkin lainaaminen ilman tekijän kirjallista lupaa kielletty tekijänoikeuslainsäädännön mukaisesti.




 

 
 

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar