Seinä - miten suhtautua siihen

Elämä laittaa haasteita koko ajan. Milloin minkinlaisia. Tarkoitukena on ilmeisesti huoomata, että kaikesta selviää, kun ei suostu murtumaan niistä.

Nyt kypsässä iässä, vuosiltani, olen taas yhden seinän edessä. Kiivetä, kiertää, kaivautua alitse tai vain seisoa sen seinän edessä. Siinäpä sitä voi kysellä, jos haluaa. Vastauksia ei luultavasti tule, ei ainakaan ulkoisesta maailmasta.

Muutamia vuosia sitten olin hankkinut pankkilainan, jotta voisin auttaa ystävääni. Hän ei pystynytkään maksamaan, vaan jouduin maksamaan melkein kaiken. Runsaat parisataa joka kuukausi viiden vuoden ajan. Mutta olin arvellut, että voisin vähentää tuloistani edes lainojen korot.

Nyt vuosia myöhemmin, kun nykyisen kotimaani kassa on tyhjä, veroviranomaiset näyttävät kaivelevan kaikenmoisia lokeroita, jotta saisi rahaa kasaan. Ulkomaalaiset, joihin lukeudun, ovat aina olleet hyvä rahan lähde, vaikka ei siitä sillä lailla edes puhuta. Se on vaan “yleisessä tietoisuudessa". No, olivat penkoneet minunkin eläketulojani yhteistyössä maksajamaiden veroviranomiasten kanssa. Ja kuinka ollakaan, nyt viiden vuoden päästä, keksivät, että maksaa täytyy. Pankkilainojen korkoja ei hyväksytty vähennyksiksi, eikä mitään muutakaan. Ja koska minulla ulkomaalaisena ei ole paikallista omaisuutta tms. sellaista, josta voisin saada “takuun”, haluavat minun maksavat kaiken, eli parin vuoden jälkiverot vuoden sisällä, samalla kun tietysti joudun säästämään tämän vuoden aikana kertyvää veroa..

Ruokaan jää rahaa, jos itse keitän. Ravintolaan voin mennä, jos joku tarjoaa.

Siinäpä sitä seinää..

Ehdin jopa miettimään, mitä tässä maassa saan veroilleni vastikkeeksi. Totesin, ettei tule mitään, muuta kuin, että voin olla, nauttia ilmasta, merestä ja maisemista. Siinä on jo paljon. Tosin mikään näistä ei ole paikallisen hallituksen aikaansaannos, tai “vastine” maksamalleni verolle..

Eli se “seinä”.

Sanotaan, ettäi mikään elämässä tapahdu ilman, että siitä voi jotain oppia.

Niinpä ajattelin, että merkitsen muistiin, mitä kaikkea hauskaa opin sinä aikana, kun elän hengissäsäilymisen rajalla. - Rahaa on vuokraan, sähkölaskuun, vesilaskuun, puhelinlaskuun, jos en puhu paljoa. Se mikä “jää sitten kun pakolliset menot ovat maksetut” on sitten ihan minun.

Kotonani on kaikki minkä tarvitsen, aina ompelukoneesta lähtien. Kaappi on täynnä vaatteita, joita voi joko pitää tai muokata uuteen uskoon, kiitos sen ompelukoneen. Kenkiäkin on. Onneksi en välitä edes yrittää seurata mitään muotia.

Olen jo vuosia unelmoinut ihannevartalosta, mutta toistaiseksi kaikki toimenpiteet siihen pääsemiseksi ovat siirtyneet “huomiseen”. Ehkä sekin järjestyy tässa sivussa. Olen jo aikaisemmin todennut, että kun keitän itse, niin saan ruokaa, mikä sopii vartalolleni.

Eli, tässä seison seinän vierässä ja päätökseni on seikkailla erilaisilla asioilla, joihin en ole paneutunut ennen.

19. lokakuuta 2015, Gracia