Kielellisiä ihmettelyjä

Facebook on ollut hieno nykykielen opettaja minulle. Ilman sitä tuskin ymmärtäisin paljoakaan siitä kielestä, mitä nykyään käytetään Suomessa. 42 vuotta on pitkä aika elää kielen vaikutuspiirin ulkopuolella. Tänä aikana olen joutunut käyttämään jokapäiväisessä elämässäni kolmea muuta kieltä ja käyttämään neljättä eräänlaisena siirtymisvaiheen kielenä ennen kuin opin nykyisen kotimaani kielen.

Muutama päivä sitten eräs ystäväni kysyi, josko voisin opettaa hieman suomea lentokentällä työskentelevälle nuorelle, joka tapaa työssään suomenkielisiä turisteja. Mietin ja totesin, ettei minun kielestäni taida olla apua turistien palvelussa, koska kieleni taitaa olla jo kuollut puhekielenä. Mitä sitä opettamaan kenellekään nuorelle ulkomaalaiselle.

Olen myös oppinut Facebookin kautta  uusia sanoja , joille olen jopa saanut selityksenkin, mutta se selitys ei ”soi” sisälläni, koska minulla ei ole siihen mitäään yhteyttä.

Suomalaisten kavereiden päivityksissä puhutaan esim. usein ”laatuajasta”, ja myös ”virtuaaliajasta”. Ne vaikuttavat tärkeiltä termeiltä modernissa ja kiireisessä yhteiskunnassa. Olen myös joskus nähnyt puhuttavan joutoajasta, työajan vastakohtana, tai ainakin olen sen ymmärtänyt näin.

Sitten aloin miettiä, mitä on se aika, joka ei ole laatuaikaa, tai se aika joka ei ole reaaliaikaa. Kuinka niitä kuvataan, jotta ymmärtää eron laadussa. Toisaalta sijoitan ne mielessäni käsitteen ”mindfucking” alle. En edes tiedä mitä se olisi suomeksi. Mutta mielestäni, ne ovat käsitteitä, joilla pyritään mielellisesti antamaan jotain kuviteltua  ”lisäarvoa” jollekin. Joskus kauan sitten laulettiin "nimet muuttuu vain, niillä peitetään, ettei mikään muutu lain, ihminen säilyy entisellään". 

Silti ehdin miettiä ajatellaanko Suomessa nykyään myös laatuajatuksia ja tehdään laatuasioita tai syödään laaturuokaa. En tiedä. Ehkä nekin voisivat olla tarpeen elämänlaatua ajatellessa.

Tosin joskus olen lukenut, että Albert Einstein, vanhanaikainen nero, totesi joskus, että aika on illuusio, jos muistan oikein. Jos se ei ollut Einstein, niin sitten se oli joku muu viisas ihminen. Aika on illuusio. Jos puhutaan laatuajasta, onko se sitten kaksikertainen illuusio, tai illuusio illuusiosta. Puhumattakaan virtuaaliajasta.

Mitähän Austraalian alkuperäisväestö tai joku muu "siviilisaation" ulkopuolella elävä kansa  kertoisi ”ajasta”.

Toinen ajatus, joka joskus tulee mieleeni on se ns. vanheneminen”. Olen kuullut, että vanhat ihmiset voivat jossain vaiheessa unohtaa elämänsä aikana oppmansa ja käyttämänsä kielet ja palaavat siihen äidinkieleensä, jonka ovat lapsena oppineet. Mietin vain mihin kieleen voisin palata, jos sitä kieltä, minkä joskus opin ei enää ole.. Mielenkiintoista. Tosin tiedän, etten ole maailman ainoa vanheneva henkilö, jolla voi olla vaikeuksia pysyä mukana, kun digitaalikieli, tai ”katkokieli” (tämä sana on ihan oma keksintöni) valtaa ihmisten aivot ja ilmaisumaailman.

Keksittäisiinköhän jonkinlainen digitaalivempain, johon on ohjelmoitu vanhoja sanoja, jotta ulkomailla syntyneet ja nykysuomea oppineet hoitajat pystyisivät ymmärtämään mitä vanhus oikeastaan haluaa sanoa. Vai onko sillä niin väliä.

Toinen vaihtoehto on tietysti korvata kaikki unohdetut sanat uudella ”vittu”yhdisteellä. Sehän näyttää olevan yleisratkaisu kaikissa mahdollisissa yhteyksissä.

Joskus vain pohdin näitä kieliasioita, vaikka en ole lainkaan varma siitä, että päätän maallisen vaellukseni Suomen kamaralla.

Helmikuussa 2015